Tänään tulee kuluneeksi tasan 35 vuotta siitä, kun Johanna Ahonen allekirjoitti diplomityönsä “Säätöojituksen ja pohjavesikastelun käyttö ja soveltuvuus Suomessa” (22.3.1991). Se on paperi, joka pitäisi jokaisen vesitalouden tutkijan ja päättäjän lukea — ei nostalgian vuoksi, vaan siksi että se sisältää edelleen tarkimman, käytännöllisimmän ja kokonaisvaltaisimman analyysin säätösalaojituksen toiminnasta Suomessa.
Ja mikä ironisinta: se tehtiin opiskelijatyönä, ilman satojen tuhansien eurojen koekenttiä ja EU-hankkeita. Silti se osui maaliin tavalla, johon nykyinen tutkimus ei ole päässyt lähellekään.
1991: Kaikki oleellinen oli jo tiedossa
Ahosen työssä on lauseita, jotka voisivat olla suoraan vuoden 2026 tutkimusraportista. Työ sisältää kenttämittauksia, mallinnusta ja käytännön havaintoja Holman tilalta Pohjois-Pohjanmaalta — samoilta leveysasteilta, joilla säätösalaojitusta edelleen yritetään ymmärtää.
Sama pätee Saija Hamaran opinnäytetyöhön (2025), jossa viljelijöiden kokemukset kertovat säätösalaojituksen ja -kastelun vaikuttavuudesta:
- Säätö toimii, jos sitä käytetään.
- Käyttö riippuu viljelijän omasta kiinnostuksesta.
- Automaatio kiinnostaa, mutta investointikustannukset jarruttavat.
- Tieto ei kulje, ohjeistus on puutteellista.
Kaksi eri aikakauden opiskelijatyötä, 34 vuoden väli: Ahosen diplomityö osoitti jo vuonna 1991, että säätösalaojitus ja -kastelu toimivat — kun niitä käytetään. Hamaran työ osoitti vuonna 2025, että käyttö on edelleen suurin ongelma.
2026: Tutkimus toistaa itseään
Suomessa on rakennettu koekenttiä, on mallinnettu, mitattu, analysoitu ja raportoitu. Tutkimukseen on käytetty huomattava määrä euroja.
Silti tutkimus pyörii edelleen samoissa kysymyksissä:
- Mikä on optimaalinen padotuskorkeus?
- Kuinka paljon ravinnehuuhtoumat vähenevät?
- Miten ojaväli vaikuttaa?
- Miten viljelijät saadaan käyttämään säätöä?
Nämä kysymykset on jo vastattu — ei täydellisesti, mutta riittävän hyvin, jotta tutkimuksen painopiste voisi olla jossain muualla. Uusia tutkimuksia samoilla menetelmillä ei enää tarvita.
Kunnioitus menneelle, rohkeus tulevaan
Tänään, 22.3.2026, on hyvä hetki pysähtyä ja todeta:
Säätösalaojituksen paras tutkimus tehtiin 35 vuotta sitten. Nyt on aika tehdä paras toteutus.
Ja juuri nyt — tekoälyn, sensorien ja automaation aikakaudella — meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus parantaa säätösalaojituksen käytettävyyttä. Toteutukseen ei tarvita kalliita koekenttiä eikä isoja EU-hankkeita.
Salaojituksen neuvottelupäivillä 19.-20.3.2026, esityksessä ”Tekoäly peltojen vesienhallinnassa” kerroin oman näkökulmani asiasta, joka on kuunneltavissa Googlen NotebookLM palvelun audioyhteenvedosta.